keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Niinkin ihana asia kuin ruoka

Tänään toivottavasti stressi edes vähän lieventyy kun hyvällä tuurilla päästään roudaamaan ensimmäinen kuorma uuteen kotiin illalla ja vkln ajan saa hengähtää kun lapset lähtee yökyläilemään pitkän tauon jälkeen. 

Viime yönä näin taas unta että olin pumppailemassa jalkoja taas. Tuota samaa unta nähny jo monesti ja jalat on ainoa mihin olen jo tyytyväinen koko kropassa, paitsi pohkeet. Tänään olisi aerobinen päivä ja huomenna vasta(!) jalkapäivä jos kerkeää muuton alta treenejä edes tekemään(tuskimpa....) ja lauantai ja sunnuntai sovittiin jo aikasemmin lepopäiviksi ja ihan vaan ollaan Höpön kanssa ja vietetään erilainen vkl kuin mihin tähän asti on tottunu :)

Eilen oli ensimmäistä kertaa pariin viikkoon ihan oikee nälkä, tuntu että olis voinu syödä mitä vaan eikä tuommosta tunnetta oo piiitkään aikaan ollutkaan. Haastettiimpa minut eilen blogista http://fitnesspaskaa.blogspot.fi/ ja meinasin haasteen rustailla kuhan saadaan muutto ruljanssi alta pois :) 


Ja seuraavaksi kuviin.. Eilen saatiin oikeeta superfoodia kun tuli mustikoita ja kanttarelleja mussuteltavaksi. Lounaalla oli kanaa, kasviksia ja sieniä, illallisella oli taas kanaa, porkkanaa/omenaa/raejuustoa/vähän taas sieniä ;) , protskupatukka illan aikaan ja iltapalalla sai taas Fitfarmin vanilja vanukasta mustikoiden kanssa(tästä on tullu minun uus herkku). Tänään aamupalalla napaan puuro+hampunsiemenet, rahkaa ja pari siivua vesimelonia :)




































Tänään vähän lyhyempi rustailu ja seuraavaa päivitystä tulee varmaan vasta maanantaina kun hulinat on ohi.

-Poppis-

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Stressi ja treenit


Nyt kun muutto ruljanssi on ihan kesken ja niin epävarmaa koko muuttopäivä niin huomaa että stressiä alkaa tulemaan vieraaksi ihan kivasti. Samalla mietin koko ajan pääsenkö niihin tavotteisiin jotka itselle on luonu vai pitäisikö niitä laskea alemmas? Koska päästään uuteen kotiin? Onko nyt se tökkimis vaihe treenaamisen suhteen? Entäs jos muuttoa ei saakaan tehtyä vkln aikaan? Entäs jos alan taas olemaan epävarma omasta kropasta ja halveksimaan sitä?


Paljon ajatuksia pienessä päässä jotka yrittää pitää jollain tavalla hallinnassa. Sen olen huomannu että kun joku asia ärsyttää ja suomeksi sanottuna v*****aa niin treenit sujuu paljon helpommin ja nopeammin eikä töki yhtään ja treenien jälkeen on ihan hyvä ja rento fiilis. Tuon fiiliksen takia tätä tekee kun tietää että edes joku asia onnistuu kunnolla. Itselle jalkapäivistä on tullut semmosia että ne on pakko tehdä kunnolla keskittymällä ja niihin joku himo iskenyt. Maanantaina oli aerobinen päivä, eilen oli jalkojen vuoro ja tänään on taas käsien vuoro. 


Siitä olen kiitollinen että on kumppani rinnalla tässä jupakassa mukana ja rajottamassa tekemisiä. Muutama kuukausi sitten vedin niin överiksi ja tuntu että mikään ei riitä ja yhtään lepopäiviä ei ollut kun joka päivä piti joku treeni tehdä ja jollain tavalla liikkua siihen päälle. Sitten huomasin että joka paikka on ihan tukossa ja liikkeet alko koskemaan tehdessä ja oli väsyneempi treenien jälkeen. Sitten tajusin että vähempikin riittää ja lepopäivät on pakko pitää. Enkä olisi muuten sitäkään varmaan tajunnut mutta tavallisesta flunssasta toipuminen kesti ikuisuuden. Treenaaminen oli silloin pakkomielle ei enää harrastus tai sitä että kropan hyvinvoinnin kannalta vaan tekee. Ja tästä yhdessä pumppailusta ukon kanssa.. Niin eri lähtökohdat meillä tämän projektin alussa: Höpöllä ikää enemmän kuin minulla ja ihan erilaiset tavoitteet kuin minulla. Meidän kohdalla menee vähän niin kuin tyyliin 40v/voima vs. 25v/into :) Odotan ihan syyskuun alkuun jolloin mittoja otetaan seuraavan kerran, kun projektia on 7viikkoa takana, että minkälaisia muutoksia kummankin kropassa tapahtuu.  


Todella toivon että motivaatio riittää tuonne syyskuulle mittoihin asti eikä käy niin että tästä tulee jotain pakkopullaa. Sitten kun tulee hyviä lukemia niin se tsemppaa jo itestään eteenpäin jatkamaan projektia :)


ps. eilen oli aika tonnikala painotteinen päivä :D 











-Poppis-


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ennakkoluulot vs Todellisuus

Nyt projektin aikaan oon törmänny siihen että ihmisillä on kauheet ennakkoluulot liikkumisesta/treenaamisesta ja terveellisesti syömisestä. Heti kuvitellaan että jos treenaat niin sinulla on päämääränä olla joku kaapin kokonen lihaskimppu missä ei muuta ole kun lihasta. Kehonrakennus ja päivittäinen liikkuminen on kaks ihan eri asiaa. Itsellä ei ole tarkotus olla mikään lihaskimppu missään vaiheessa vaan tarkotuksena pudottaa ensin painoa vähitellen ja sitten kerätä vähän huom. vähän vaan lihasta enemmän. Sillälailla että kumminkin on sopusuhtaisen näkönen eikä mene överiksi. Vatsalle on raskauksista jääny kivat arvet ja roikkuva pussi mukaan. mutta vähitellen on vyötärökin alkanu pienenemään siitä mitä se ennen oli. Paljon on kiinteytymistä vielä edessä vähän joka puolelta ei vaan vatsalta. Eli, jos minä liikun ja sillä haluan pitää selkäkivut poissa se ei tarkota sitä että minä haluan kasvaa ns.bodariksi. 


Ja sitten ruokaan... :) Eilen ostettiin testaukseen uutta vanukasta joka olis tarkotus tänään testailla. Sunnuntaina kaupasta lähti Fitfarm:in vanilja vanukasta purkki mukaan ja oli yllättävän hyvää maidon kanssa tehtynä. Näillä vanukkailla korvaan iltapalan välillä ja välillä toimii ihan vaan jälkkärinä. Kaupasta lähti mukaan myös kasa proteiinipatukoita testaukseen :) Lounaalla oli kasviksia ja kanaa ja illallisella naudan jauhelihaa, tummaa riisiä ja kasviksia. Illallisen mättö lautanen tuntu niin vaikeelta syödä kokonaan ja nälissään ei todellakaan tarvii olla :) Eli vaikka syöt terveellisesti , silti saat oikeesti syödä ihan kunnolla eikä tarvitse millään nälkäkuolema dieetillä olla. 

























Muistakaa arvostaa/kunnioittaa itseänne semmoisena kun olette eikä koskaan saa antaa periksi.



-Poppis-



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Tästä kaikki alkoi



Tästä kaikki alkoi. Kuva on kesältä 2014(vuosi sitten) jolloin painoa oli yli 90kg(jos en ihan väärin muista niin 93kg) ja tuo kesä oli muutenkin vaikea avioeron myötä totutella uuteen elämään lasten kanssa keskenään ja päivittäiset haasteet kohdata yksin. En nähnyt tuolloin itseäni noin isona, luulin että olen vain vähän pyöreä mutta samalla peiliin katsoessa itkut tuli joka kerta silmiin kun tuijotteli kroppaansa. Alaselässä oli vähän väliä kipuja ja välillä silmissä pimeni kipujen takia. Vähitellen paino alkoi tippua kun aloin liikkumaan vähän enemmän.

Kipuja tuli ajoittain ja päätin tammikuussa -15 että nyt loppuu kivut ja alan oikeesti liikkumaan kunnolla ja tekemään kropan hyvinvoinnin eteen töitä. Helmi-maaliskuussa aloitin uuden ruokavalion ja tarkkailemaan syömisiäni enemmän. Kotona treenasin joka päivä 30min-45min punttien kanssa, kuntopyörälllä ajelin 20km/päivä, lenkkeilin pidempiä matkoja, lasten kanssa tehtiin pidempiä pyörälenkkejä. Siitä paino alkoi omaa tahtiaan tippumaan ja kivutkin loppui. Herkuttelua en ole lopettanut vieläkään mutta herkkuja tulee parin viikon välein syötyä. 

Ennen ruokavalio muutosta olo oli koko ajan pöhöttyny, turvonnu, äreä, väsyny, tukkonen eikä jaksanu mitään oikeen touhuta lastenkaan kanssa. Nykyään on korkeintaan ähky ruokailujen jälkeen, virtaa riittää enemmän(mitä nyt välillä tulee illalla aikasemmin hyytyminen) ja muutenkin parempi olo ja tuntuu että kroppa on ensimmäistä kertaa kunnossa ja toimii hyvin.  Uuden parisuhteen myötä sain kroppa remppaan myös treeni kaverin ja tsempparin rinnalle koko aikasesti. Yhdessä tehdessä motivaatio on korkeammalla ja mielenkiinnolla odottaa toisenkin muutoksen tuloksia mitä kuukauden aikaan on saatu aikaan. Tiukempi ruokavalio aloitettiin 20.7 jolloin otettiin kropasta mittoja ja paino ylös. Tarkoitus olisi kerran kuukaudessa mitat tarkistaa. Itselleni tulee päivän aikaan n1800kaloria ja kerran päivässä tulee reilun tunnin treenit kotona. 













Kuvissa näkyy osa päivän eväistä. Ennen ei edes uponnut aamulla muuta alas kuin kahvi mutta nyt on oppinut syömään joka aamu puuron ja raejuustoa kaveriksi. Vielä painoa on pudotettavana muutama kilo että olisin tavoitepainossani eli 68kilossa. Välillä huomaa että pitkiäkin aikoja tuijottelee kroppaansa ja muutoksia peilistä ja vihdoin ilman itkuja. Aikaa ja sinnikkyyttä siihen on tarvittu paljon että on oppinut hyväksymään itsensä ja jopa arvostamaan. Ennen ajattelin peiliin katsoessa että siellä näkyy ryhävalas peilikuvana mutta nykyään ajattelen että peilissä näkyy kolmen lapsen äidin kroppa joka muokkaantuu vähitellen kohti parempaa.



Ja tähän on päästy :) Isoin yllätys oli kun kävin ostamassa uusia vaatteita että l-koon sijaan meneekin m-koon vaatteet :)


-Poppis-